Harsituja parsimisia I-II

Teoksessa taiteilijan lapsuudesta tuttuja maisemia ja paikkoja värivalokuvissa. Valokuvien rinnalla taiteilijan muistikuvia samoista paikoista toteutettuna tussipiirroksin ja ompelein. - Kaksiosaiset kangaspäällysteiset sivut liitetty yhteen napeilla ja lenkein. - Osassa yksi nimenä Harsituja parsimisia, osassa kaksi Harsituja parsimuksia. - Uniikkiteos.

”Mistä tuli aihe? Ensin oli lapsuus ja muistot 50-luvulta. Työnimi kirjalle (tarkoitus oli vain yksi kirja) olikin: 2003-1953. Iän kasvaessa olin alkanut käsitellä elämäni kulkua. Materiaalina on vanhaa lakanaa, kartonkia, pahvia, valokuvia, hiukan vanhaa pellavakangasta, tussikynän jälkiä ja ompelussa käytettyä lankaa sekä vanhoja nappeja. Liimaa en ole käyttänyt.

Lue lisää...

Kun opiskellessani ”Maalauksen rajoilla” syystalvella sain ensimmäisen tehtävän, se vei minut kuvaamaan kohteita jotka olivat olleet tärkeitä käydessäni äidin luona Turussa. Nämä kuvat, muistot paikoista ja tapahtumista tulivat itsestäänselvyytenä ja tarpeena käsitellä asioita. Ommellessani olin jokaisella neulanpistolla Turussa Sirkkalankatu 13 B-rapun kuudennessa kerroksessa tai lähiympäristössä.

Kuusikymmentäkaksivuotiaana ompelen ja parannan lapsuuteni aikaista kipua kaipauksesta. Neulanpistoja on paljon. Isäni oli kuollut tuberkuloosiin ollessani vajaa kaksivuotias. Asuin Metsämaalla isän ja äidin luona. Äiti hankki ompelemalla toimeentuloa Turussa.

Kaksinkertaiset lehdet
Idea nappiin ja lenkkinapinreikään tuli suunnittelun alkuvaiheessa. Minulla oli paljon valkoisia lakanoita, äidiltä jääneitä ja nyt jo omasta kodistani. Ajattelin kuitenkin että ne ovat äidin lakanoita, meidän perheen lakanoita joissa me olemme nukkuneet. Meidän perhe joka ei oikeastaan perhe ehtinyt ollakaan. Tämänpäivän kuvia, mitä kätkeytyy kuvien taakse? Pienet salaisuudet ovat suljettujen ovien takana. Nappi on lukko.

Jos en olisi näin avoin luonteeltani kuin olen, olisin voinut kertoa tarinoita ja sulkea ne sisään, ommella tiukasti ompelukoneella tai pienenpienin pistoin tiiviisti yhteen. Taidan olla lavertelija joka sanoo: Tässä olen, ole hyvä ja avaa nappi! Napitkaan eivät tahdo pysyä kiinni ja siinä olen levällään täysin avoimena salaisuuksineni, pienine lapsen salaisuuksineni. Olen kulkenut vuodesta 2005 jonnekin 1950-luvun alkupuolelle. ” (Pirkko Siivonen)


Ulkoasu:
2-osainen: [9+8] kaksiosaista sivua. : kuv. ; 19 cm

Sijainti:
HelMet-kirjasto