Hommage à Hvalynsk (Kunnianosoitus Hvalynskille)

Teos koostuu kuvaoriginaaleista, jotka sidottu kirjaksi. Taustapahvit jäljittelevät Neuvostoliiton aikaisia julistetauluja (plansseja) sotkuineen, roskineen, kirjoituksineen. Myös sisällöltään teos on pastissi, aiheina Hvalynskin kaupungin neuvostoaikaiset saavutukset mm. urheilun ja kulttuurin saralla. Sivuilla symboleja ja iskulauseita. - Sekatekniikka. Kiinnitetty punaisella rusettinauhalla, kannet päällystetty punaisella sametilla. - Uniikkikappale

Hvalynsk on Volgan varrella sijaitsevan pieni kaupunki, joka on ollut kuuluisa kauneudestaan. Ennen vallankumousta ja vielä 1920-luvulla siellä vallitsi vilkas kulttuurielämä. Siellä ovat asuneet mm. taiteilijat Kuzma Petrov-Vodkin ja Viktor Borisov-Musatov.

Lue lisää...

Asuessaan vielä Moskovassa taiteilija Alexander Reichstein oli halunnut  nähdä kaupungin ja maalata siellä. Kun hän 1980-luvun loppupuolella tuli sinne, elettiin neuvostoajan loppuvaiheita  Kaupunki näytti edelleen siltä kuin maailmansota olisi juuri päättynyt… Kaikki kauneus oli tuhottu. Useita kirkkoja oli hävitetty. Volgaan oli rakennettu pato, josta oli seurannut ekologinen katastrofi, kun mm. kaupungin edustalla ollut saari peittyi veden alle.

Kaupungissa oli enemmän betoniveistoksia kuin AR on nähnyt elämässään yhteensä missään, jopa samaa patsasta saattoi olla useita kappaleita. Stalinin aikana kaupungit saivat tilata näitä veistoksia valmiina. Ilmeisesti Hvalynskissa ei oltu Stalinin kuoleman jälkeen muutettu mitään.  Patsaiden lisäksi siellä oli neuvostoajalle tyypillisiä julistetauluja iskulauseineen.

Keskellä kaupunkia oli tori paraatikäyttöä varten, sen vierellä ollut iso katedraali oli purettu ja  paikalle oli jäänyt tyhjä aukko. Torilla oli Leninin patsas ja juhlatilaisuuksia varten rakennettu koroke tärkeille henkilöille. Kaupunki näytti masentavan rumalta, siellä ei voinut maalata. AR sai kameran ja alkoi valokuvata kaupungin lukuisia betoniveistoksia.

Neuvostoliitossa oli tapana, että jokaisessa kaupungissa kaupunginhallituksen tuli saada aikaan albumi, jossa kerrottiin kaupungin menestymisestä ja saavutuksista. Usein kävi niin, että mitä pienempi jokin kaupunki oli, sitä tärkeilevämpi ja mahtavampi oli sen saavutusten albumi.

Neuvostoaikana tehtiin myös erilaisiin juhlatilaisuuksiin suuria "plansseja", julistetauluja, joissa esiteltiin juhlan aihetta. Kuviin kuuluivat aina lisäksi Lenin, neilikat, erilaiset iskulauseet ja asiaan kuuluvien saavutusten mainitseminen. Jokainen, joka osasi vähänkään piirtää tai maalata joutui tekemään näitä plansseja. AR:lläkin on kokemusta näistä, sillä armeijan kutsunnoissa hän sai sairauden takia vapautuksen,  mutta joutui sen sijaan maalaamaan  plansseja.

Näiden planssien "estetiikkaa" on käytetty tässä taiteilijakirjassa. AR on ottanut "pienen paikallisen taitelijan roolin", ja tehnyt siinä roolissaan albumin planssi-sivut "niin hyvin kuin voi". Teos on pastissi, klisee, jäljitelmä neuvostoajan tästä ilmiöstä.

Kukin albuminlehti on kuin yksi planssi, jolla on oma aiheensa. Jokaisella sivulla on valokuvia aiheen mukaisista betonipatsaista Hvalynskissa sekä käsin maalattuna aiheeseen liittyviä symboleja ja iskulauseita. Iskulauseet on kirjoitettu käyttäen sekaisin isoja ja pieniä kirjaimia, tekstausta ja kaunokirjoitusta paikalliseen tapaan. Aiheina ovat mm. kaupungin hallinto, saavutukset, urheilu, kulttuuri, lapset, naiset, vanhainkoti asukkaineen… Lopussa on tyypillinen "kunniataulu", jonka henkilöt ovat valokuvia eri betonipatsaista, viimeisenä kuva taiteilijasta itsestään. Sivulla olevat kaksi muuta patsaskuvaa esittävät työläistä ja  kolhoosityttöä.

Planssien pahvitaustat muistuttavat erehdyttävästi oikeiden planssien usein sotkuisia taustoja,  ne ovat kuitenkin AR:n huolelliseti itse tekemiä. Taiteilijakirjan kannet on päällystetty punaisella sametilla – sitä oli neuvostoaikana saatavana kaikkialla, ja kaikissa neuvostokaupungeissa kaupunginhallinnon tärkein kokouspöytä oli aina peitetty punaisella samettiliinalla.

Teos on ollut esillä Tukholman Nationalmuseumissa vuonna 1991.

(Alexander Reichsteinin kertoman mukaan muistiin merkitsi Emmi Martin 18.12.2002)

 

 

 

 


Ulkoasu:
12 lehteä, välissä silkkipaperi : kuv. ; 55 x 74

Sijainti:
HelMet-kirjasto